Shit

"Mikä sut olis voinu pelastaa?"
"Lukko makuuhuoneen ovessa."

Mitä on olla nainen tässä maailmassa, kun sinulle on jaettu paskat kortit?

"Niiden elämä on paskaa, meidän elämä on paskaa, se on vaan erilaista paskaa"

Patricia Corneliuksen PASKA on täynnä koskettavaa rumuutta. Näytelmän kolme naista puhuvat niiden äänillä, jotka ovat kokeneet pienestä pitäen sijaiskodit, laitoshoidon, niin fyysisen kuin henkisen väkivallan ja lapsena koetun seksuaalisen väkivallan. Nämä naiset eivät rakasta ketään, eikä kukaan rakasta heitä. He uskovat, että maailma on paskaa, että heidän elämänsä on paskaa, että he ovat paskaa.

Tässä he nyt ovat edessäsi, julmina ja raakoina. He ovat Sam, Bil ja Bob. Kolme naista, jotka vihaavat kaikkia ja joita kaikki vihaa. Kolme naista, joille koko elämän ajan on hoettu "sä et kelpaa, sä olet vittu pelkkää paskaa".

Nämä naiset osuvat meihin kuin isku kasvoihin. He ovat kovia, häpeilemättömiä, mauttomia ja toisinaan suorastaan julmia. Mutta . . . äänekkään huudon ja naurun takaa voi vahingossa pilkahtaa viisas, halkeilevan hauras, hajoitettu nainen.