Leivänjuuri

Teoksesta

Hauska ja herkkä rakkaustarina vahvasta Helenasta, miniästä, joka on tuonut suvussa kulkeneen leivänjuuren mukanaan tullessaan anoppilaan. Leipä yhdistää perheen. Helenan toinen tytär tuo vävykokelaan taloon ja siinä punnitaan Helenankin arvot ja ennakkoluulot ja muistot omasta tulosta. Vävyn mukana tullut koira on varsinainen seremoniamestari, jonka avulla asiat selviävät. Eletään nykyaikaa maalaistalossa, pienet pellot ympärillä, lypsykarjaa vain kolmetoista päätä ja silti; sitkeyttä riittää. On leivänjuuri, on sisukkuus, on ennakkoluulo ja totuus, on anteeksipyyntö ja hyväksyminen, on rakkaus jota etsitään ja löydetään. On väkevä elämä ja ymmärtämys siitä, että uuden tulo on hyväksi, että ilman menneitä aikoja ei tässä oltaisi, ei pidettäisi toista kädestä, ei kuiskattaisi toiselle tulevaisuuden suunnitelmista. Juuri nyt on hyvä aika löytää onni. (Kaikki paikat ja murre ovat helposti muutettavissa esityspaikkakunnan tarpeisiin).