Hannu ja Kerttu

Teoksesta

Jussi Helmisen loistava sekametelisoppa Hannusta ja Kertusta, jotka eksyttyään metsään törmäävätkin Bremenin soittoniekkoihin, lyöttäytyvät hetkeksi heidän matkaansa, kunnes matkalaisten tiet eroavat ja löytävät itsensä Peukalo-Liisa mukanaan keisarin hovista ja itsensä räätälien paikalta, löytävät kiltin isänsä ja yhtäkkiä ovatkin jo koko porukalla piparkakkunoidan pauloissa, mutta pelastuvat ja onnelliseksi lopuksi pääsevät kotiin nälkäisinä, onnellisina, mutta ennen kaikkea yhdessä! Tarinaa ryydittävät M. A. Nummisen loistavat laulunlorutukset, josta pätkä loppulaulua esimerkkinä: ”… aamu saa, painajaisen valo taltuttaa, aamu saa, käärme kivenkoloon luikertaa, aamu saa, metsän varjot leikin aloittaa, aamu saa, linnut laulaa, huutaa täyteen maan, aamu saa, toiveet lentoon ilmaan kohottaa, aamu saa, aamu saa, aamu saa, niin jälleen ikuisuus on aikaa ra-kas-taa!” (Marja Tuominen: Kesänäytelmäluettelo 2002, SHT)