Haikarapolska

Teoksesta

Eino ja Taru ovat tavallisia keskiluokkaisia nyhveröitä, jotka ovat rivitalo-osakkeensa lisäksi haaveilleet, jo vuosia, lapsesta. Näytelmän alkaessa eletään vielä melko viatonta ikävää kuumemittarin ja herkästi lisääntyvien naapureitten katveessa. Varsinainen polska pyörähtää käyntiin, kun Eino ja Taru aloittavat lapsenteon asiantuntijoiden avustuksella. Elämän painopiste on useita vuosia täysin Tarun keskiruumiin paikkeilla. Elämä on hormonaalisten hirmumyrskyjen, epätoivon tyvenen, kivun ja häpeän jaksottama suorite. Elämä on jana tutkimuksesta toiseen, eikä sille viivalle mahdu käsikkäin kävelemään. Romantiikan huippu on Eurosparin urheilukerrastomainos, erotiikan suurin salaisuus on lapsettomuusklinikan käteen limppiintynyt jonotusvuoronumero. Niin lähellä he ovat suurinta elämässä, niin kauas he sen kadottavat. Kerran vain, kumisaappaissaan ja pipo silmillään, eksyy riutunut ja rupsahtanut Taru-parka baariin piristystä etsimään. Kerran vain...Siitä kerrasta vain kuulee kaikki. Poliisi ja päivätyöstään polkupyöräilevä kylän väki. Lämminhenkinen ja niin suurta kuin pientäkin ihmisparkaa ihmettelevä komedia pyörii tämänhetken Suomessa, pikkukaupungin lähiössä, mammakeskuksessa, sohvannurkalla, talon katolla ja suurella näyttämöllä. (syksyllä 1999,Sirkku Peltola)