Ei kertonut katuvansa

Eletään vuotta 1945 ja toinen maailmansota on loppumassa. Viisi naista matkaa saksalaisten tukikohdasta kotiin läpi poltetun lapin. Maisema avautuu painajaismaisen avarana. Nälkä kaihertaa, väsymys painaa. Oma mieli ei jätä rauhaan. Menneisyyden miehet työntyvät esiin ja vaativat vastauksia. Vaativat mitä milloinkin. Karmea kävelyretki onkin lopulta matka omaksi itseksi, omien valintojen herraksi. Jos siitä selviää hengissä. Jos selviää järjissään.

Kaikki palanneet joutuvat syntipukiksi sille, että tuli on vienyt kaiken.

Hiljalleen Irenelle, Veeralle, Ailille, Katrille ja Siirille selviää, että Suomen sotilasliittolaisuudesta pitää maksaa hinta, ja sen hinnan maksavat naiset. Minkälainen vastaanotto edessä päin odottaa?

Kun saksalaisjoukot vetäytyvät Pohjois-Norjasta ja palaavat kotimaahansa, suomalaisnaisten palveluksia ei enää kaivata. Vain joitain raskaana olevia otetaan mukaan, muut saavat palata kotiin, häpeän saattelemina. Työskentely arvostetulle asevelikansalle onkin muuttunut maanpetturuudeksi. Välttääkseen vankileirin joukko naisia lähtee raskaalle ja vaaralliselle matkalle, toisiaan auttaen, valintojaan miettien.