Ateria

Teoksesta

Saammeko esitellä: Meke ja Koistinen. Tapahtumien keskipisteessä hampurilaisravintola,
jossa Koistinen perehdyttää Mekeä duunipaikan tavoille ja siinä sivussa katsojan yhteiskuntamme eriarvoiseen puoleen. Sääli on silti viimeinen asia, jota nämä kielipuolet kielimiehet keneltäkään kaipaavat.

Ateria on purevan tarkka sekä vaarallisen koominen kuvaus henkilöistä, jotka ovat
tuomittuja pyörimään kaikennielevän hampurilaiskoneen rattaistossa. Ateria näyttää maailman, jossa myötätuntoa kannattaa osoittaa vain viemärirotalle, jos sillekään.

ERIARVOISUUDEN KOKEMUS ON RÄJÄHDYSPANOS.

Arvosteluja esityksestä:
"Okko Leon työläiskuvauksen hahmot ovat kaukana työväenteatterin
uhrihahmoista [...] Leon Ateria on yksi hänen vahvimpiaan kairautuessaan siihen, mitä rakenteet tekevät ihmiselle. Ja lopulta Leo kurottaa näytelmällä sittenkin johonkin tuntemattomaan. Se ei tyydy kuvittamaan teoriaa, se ottaa riskejä." Maria Säkö / Helsingin Sanomat

”Tämä on hauskinta maailmantuskaa, jota olen pitkään aikaan todistanut. Okko Leo on kirjoittanut näytelmän, joka sopii KOM-teatteriin kuin punainen lippu vallankumoukseen." Simo Sahlman / Lukupino-blogi

”Ateria on ajankohtainen ja iskevä. Teksti sisältää runsain määrin oivalluksia, joissa riittää purtavaa. […] Juho Milonoff ja Niko Saarela ovat rooleissaan loistavia, heidän ammattitaitonsa ja energiansa tekevät kaikesta nähdystä totta. Jo fyysisenä suorituksena veto on molemmilta ihailtava.” Arja Korhonen / Kulttuuri kukoistaa -blogi