Aina joku eksyy
ruotsi: Vilse går någon alltid
saksa: Einer verirrt sich immer
sloveeni: Vedno se kdo izgubi
venäjä: Кто-нибудь да собьется с пути
Esitysoikeudet Suomessa:
Markus Pyhältö (markus.pyhalto@agencynorth.com)
Kansainväliset oikeudet:
Vili Maunula (vili.maunula@agencynorth.com)
Tilaa teksti
Teoksesta
Tragikoominen perhehistoriikki 50-luvulta nykyhetkeen, tarina isästä, äidistä ja kaksosista. Isä joutuu yksinhuoltajaksi, koska äiti, Hanna, on aina jossain muualla, pettämässä itseään ja hiljalleen alkoholisoitumassa. Lapset kaipaavat äitiä; sisarusten katkeruus purkautuu vasta aikuisena sairaalassa, jonne äiti on joutunut aivoverenvuodon jälkeen, autuaan hassahtaneena. Näytelmä liikkuu tunteiden ja muistojen ohjaamina ketterästi ajasta ja paikasta toiseen, mutta keskittyy erityisesti 1970-80 -lukujen vaihteeseen ja etelähämäläiseen kylään sekä varuskuntakaupunkiin. (Marja Tuominen: Näytelmäluettelo 2000, SHT.)
Tuotantoja
Kuusikymppinen Hanna Rinne on saanut aivoinfarktin ja herää tuperruksissa sairaalassa. Näytelmän edetessä sairas, huonomuistinen ja haparoitunut Hanna käy läpi elämänsä vaiheita lapsuudesta aikuisuuteen. Muistoissa menneet tapahtumat sekoittuvat humoristisesti nykyisyyteen.
Hannan aikuiset lapset, Aki ja Liisa vierailevat äidin sairasvuoteella ristiriitaisin tuntein. Molempia painaa äidin vuosia jatkunut alkoholismi sekä kipu hylätyksi tulemisen tunteesta, jonka he lapsina kokivat äidin jättäessä perheensä. Samalla heillä molemmilla on voimakas mielipide siitä, kumpi on alkoholisoituneen äidin kanssa toiminut oikein, hänestä huolehtinut ja ongelmissa auttanut.
Reko Lundánin riipaiseva ja monisävyinen näytelmä avaa koskettavalla tavalla kuvitteellisen Rinteen perheen tarinan. Teksti on kirjoitettu hersyvästi suurella lämmöllä. Henkilöiden kohtalot ovat samaistuttavia ja tuntuvat aidoilta. Näytelmän maailma on surkuhupaisan koskettava, eikä aina tiedä pitäisikö sen äärellä itkeä vai nauraa.
Tragikomedia perheestä, sen menettämisestä ja anteeksiannosta. Näytelmä kertoo Rinteen perheen tarinan 1950-luvulta aina tähän päivään asti. Äitiä ei näy kotona, kun hänen alkoholinkäyttönsä tekee isästä yksinhuoltajan ja perheestä rikkonaisen. Lapset kasvavat äitiään kaivaten. Miten rikkonainen lapsuus näkyy aikuistuessa?
Näytelmän teemat ovat ajattomia, painavia ja kipeitäkin. Teos liikkuu tunnetilasta toiseen sulavasti, jättäen katsojalle paljon ajateltavaa. Traagiset aiheet kehystetään komiikalla, kun perheen menneisyyttä perataan monien sukupolvien ajalta ja tutkitaan useille eri aikakausille tyypillisiä haasteita ja käyttäytymismalleja
Näytelmä on totuudenmukainen ja raastava, mutta samaan aikaan haikea ja toiveikas komedia. Kommelluksilla höystetty tarina elämästä ja sen mukana tulevista haasteista.
”Son ninku elämäss, ain joku eksyy.”