Everstinna

”Isä teki minusta valkosen Suomen tyttären, Eversti natsin. En häpeä kumpaakhaan.”

Rosa Liksomin samannimiseen romaaniin (Like 2017) perustuva näytelmä Everstinna kuvaa päähenkilönsä elämää nuoresta tytöstä aina vanhuuden päiviin asti. Vihan ja koston ilmapiirin keskellä syntyy kaipuu yksinkertaisempaan maailmaan ja vahvaan johtajaan. Everstinnan maailmassa tilanne kärjistyy niin kotielämässä kuin poliittisesti. Värikkään ja vaiherikkaan elämän elänyt nainen avaa vaiheitaan muistinsa syövereistä pitkän vaikenemisen jälkeen. Fanaattisin vaihe sijoittuu sotien väliseen Suomeen ja Lappiin. Ensin ihailtiin Saksaa, kohta jo natsismia. Muualla tapahtuneet hirveydet koettiin ensin kaukaiseksi, mutta raakuuteen tottui nopeasti ja jakamaton ihmisarvo unohtui.

Järisyttävä tarina etenee kiihkeää tahtia isänmaallisuudesta fasismiin ja nuoren tytön ihastuksesta henkisen ja fyysisen väkivallan värittämään perhehelvettiin. Matka vaarallisille vesille on kiehtova ja intohimoinen, matka takaisin taas pitkä ja kivulias.

Monologi on myös kuvaus siitä, miten nopeasti arvojen koveneminen, pettymykset, vihapuhe ja epävarmuus voivat johtaa yksilön ja yhteisöjen radikalisoitumiseen. Samalla se on eräänlainen vastustuspuhe vaikenemiselle sekä rakkauden, seksuaalisuuden, intohimon, luonnon ja sen kauneuden sekä toivon ylistys.