Kiven napa

Teoksesta

VASILI: ”Älä vuole kynsiä. Tulee räähkä. Paholainen itse kerää kynsiä ja tekee niistä veneen laitoja. Myrskyn nostaa järvellä ja kaataa purtesi piu pau kun olet nuotassa.” Näytelmässä eletään kansanvainojen uusrenesanssia lähitulevaisuudessa. Joukko kellariin muuttaneita teatterilaisia esittää salaa ja kuin henkensä hädässä episodeja sukuhistoriastaan. Tarinat pohjautuvat kunkin omakohtaiseen perimätietoon kauan sitten menetetystä isänmaasta Karjalan Kannaksesta. Kannas näyttäytyy nostalgisena, yltiöromanttisten mielikuvien onnelana, jonka pohjattomaan kaipuuseen sekoittuu kaipuuta eheydestä, menetetystä isänmaasta ja sukuyhteydestä. Samaan aikaan katsojalle käy selväksi että teatterin ulkopuolella yhteiskunnassa vallitsee kaaos ja sotatila, joka ulottaa lonkeronsa salaiseen esitykseen. Erikoisjoukot vapauttavat katsojat lopulta terroristeiksi epäilemänsä teatteriseurueen kynsistä. Iltamatyyliin tehty näytelmä, jossa lähitulevaisuuden iltamaryhmä yrittää esittämällä Karjalan Kannakselle sijoittuvia kotiseutukuvaelmia päästä eroon kodinkaipuustaan. "Tasapuolisesti aatetta ja huvitusta". (Lähde: Hanna Kirjavaisen kotisivu)