Sinulta jäi tänne koira

näytelmä
komedia, draama
pienelle ryhmälle (2-5 näyttelijää)
suomi

Esitysoikeudet Suomessa:
Markus Pyhältö (markus.pyhalto@agencynorth.com)

Kansainväliset oikeudet:
Vili Maunula (vili.maunula@agencynorth.com)

Tilaa teksti

Pyytämällä teoksen vakuutat tekstipyyntösi olevan teatterituotannon suunnittelua varten ja suostut tietosuojakäytäntöihimme, jotka löydät täältä.
Sinulta jäi tänne koira

Teoksesta

Sinulta jäi tänne koira on yhdeksäs näytelmätekstini ja jossakin määrin sekä rakenteeltaan että lajityypiltään aikaisemmista poikkeava. Tässä näytelmässä henkilömäärä on hyvin pieni (neljä), konkreettisia paikkoja kaksi, aika kronologista. Keskeiset henkilöt ovat keski-ikäisiä ja hyvin toimeentulevia, nykyaikaisia ja nykyaivoisia. Aihe on avioero ja teema rakkaus. Avioero sisältää aina tragedian. Usein myös komedian ja tässä tapauksessa myös draaman. Ja vieläpä kolmiodraaman: on yksi nainen ja kaksi miestä. Olemme kaikkien draamojen ytimessä. Näytelmä alkaa lähdöstä ja päättyy lähtöön. Välille mahtuu paljon mennyttä, paljon tuskaa, paljon onnea. Lähtö on aina toivo, toivo uudesta, paremmasta, viisaammasta, vahvemmasta. Näin ollen näytelmässä on ehdottomasti onnellinen loppu, jossa elävät uskaltavat kohti tuntematonta ja kuolleet saavat rauhan. Näytelmän keskeinen henkilö on Rita, noin viisikymmentävuotias, ammatiltaan opettaja. Hän valitsee, hänelle tapahtuu, ja aina neljän seinän sisällä, sohvan ja sängyn välissä. Hän rakastaa ilman syytä ja saa kokea onnen hetken. Pienen hetken. Ritan entinen (kyseenalaista on, voiko näin vahvaa ja suhteellisen toivotonta ilmausta käyttää) aviomies on Auno, myös viisikymppinen, ammatiltaan vapaa toimittaja. Hän saa tapahtumaan neljän seinän sisällä, sohvan ja sängyn välissä. Hän ei vaadi rakkautta, vain elintoimintoja. Ritan uusi on Olavi. Olavi on johtajaopettaja, kauan kaivannut mies. Hän on humanisti ja näytelmän kuluessa, monesti erittäin neuvoton. Neljäs henkilö (kyseenalaista on, voiko näin vahvaa ilmausta käyttää) on Maniska, Ritan ja Olavin kuollut tytär. Hän tietää, mitä pitäisi NYT. Me vain emme voi sitä häneltä kysyä. (19.11.1996, Sirkku Peltola)