Viimeinen ihminen
Esitysoikeudet Suomessa:
Markus Pyhältö (markus.pyhalto@agencynorth.com)
Kansainväliset oikeudet:
Vili Maunula (vili.maunula@agencynorth.com)
Tilaa teksti
Teoksesta
Mary Shelleyn ja Bram Stokerin goottilaista kauhua
Lontoo vuonna 1897. Kirjailija Bram Stoker toimii tuottajana Lyceum Theatressa, joka esittää Shakespearen näytelmiä. Eräänä iltana hän kohtaa yleisön joukossa kirjailija Mary Shelleyn, joka on kirjoittamassa uutta teosta ja matkalla kohti tulevaisuutta. Kirjailijoiden kohtaaminen johdattaa heidän kertomustensa maailmaan.
Näytelmä pohjautuu kahteen 1800-luvun klassiseen kauhuromaaniin, Mary Shelleyn Viimeiseen ihmiseen ja Bram Stokerin Draculaan.
Mary Shelleyn teos The Last Man/Viimeinen ihminen ilmestyi 1826, joitakin vuosia kuuluisan Frankenstein-romaanin jälkeen. Se sijoittuu tulevaisuuteen, 2090-luvulle. Se kuvaa maailmaa, jossa vanhat yhteiskuntarakenteet murtuvat kaikkialle leviävän kulkutaudin vaikutuksesta. Apokalyptisyys syntyy epätoivosta, jota luo järjestyksen ja arvojen romahdus. Rationaalisuus, järki, ei pysty käsittelemään epidemian luomaa tilannetta ja näköalattomuutta.
Tarinan keskushenkilö on Lionel Verney, ”viimeinen ihminen”, lainsuojaton, joka ystävystyy Adrian-nimisen miehen kanssa. Adrian on Englannin viimeisen kuninkaan poika, joka järkkyy henkisesti, ryhtyy kannattamaan tasavaltaa ja luopuu kruunusta.
Mary Shelley (1797-1851) loi tuotannossaan uutta genreä, varhaisen kauhuromaanin ja yhden ensimmäisistä science fiction-romaaneista. Näytelmässä Mary Shelleyn hahmosta tulee aikamme ihmisten keskustelukumppani ja kertoja, hän liikkuu aikakausien välillä. Vuonna 1897 hän kohtaa Lontoossa Bram Stokerin, jonka kauhuromaani Dracula on juuri ilmestynyt. Bram Stokerin teos on tunnetuin ja merkittävin vampyyritarina, jossa transsilvanialainen kreivi ryhtyy hankkimaan kiinteistöjä Lontoosta turvatakseen itselleen ikuisen elämän.
Näytelmä yhdistää toisiinsa nämä kaksi kertomusta. Se tarkastelee myös sitä, mitä kauhu on. Mistä se syntyy? Miten nämä kertomukset syntyivät?
Tuotantoja
Viimeinen ihminen
Mitä kauhu on? Mistä se syntyy? Mistä nämä tarinat juontavat juurensa? Viimeinen ihminen on Mary Shelleyn matka ajassa; hurja science fiction -henkinen näytelmä, joka pohjautuu kahteen kauhua eri tavalla käsittelevään romaaniin: Mary Shelleyn teokseen The Last Man sekä Bram Stokerin Draculaan.
Mary Shelleyn teos The Last Man on dystopia, varhainen science fiction -romaani ihmislajin tuhoutumisesta. Se sijoittuu 2090-luvulle lähinnä eurooppalaisessa kontekstissa. Bram Stokerin Dracula operoi klassisilla goottilaisen kauhun elementeillä. Se oli luomassa tätä lajityyppiä samoin kuin Mary Shelley tuotannossaan aiemmin. Teos sijoittuu 1890-luvun Eurooppaan ja koostuu prologista sekä kolmesta näytöksestä.
Mary Shelley (1797-1851) loi tuotannossaan uutta genreä; varhaisen kauhuromaanin ja yhden ensimmäisistä science fiction -romaaneista. Viimeinen ihminen -näytelmässä Mary Shelleyn hahmosta tulee aikamme ihmisten keskustelukumppani ja kertoja, hän liikkuu aikakausien välillä. Vuonna 1897 hän kohtaa Lontoossa Bram Stokerin, jonka kauhuromaani Dracula on juuri ilmestynyt. Bram Stokerin teos on tunnetuin ja merkittävin vampyyritarina, jossa transilvanialainen kreivi ryhtyy hankkimaan kiinteistöjä Lontoosta turvatakseen itselleen ikuisen elämän.
Näytelmän aikamatkaajana sekä kertojana nähtävä Mary Shelley eli edellä aikaansa kirjoittaessaan tulevan ajan apokalyptisen tieteisromaanin The Last Man vuonna 1826. Esityksen pukusuunnittelu on ehdotus myöhäisviktoriaanisen ajan pukeutumiskulttuurista sekä Mary Shelleyn tulevaisuuskuvitelmasta. Goottilaisen kauhun sekä dystopiakuvaston innoittama puvustus liikkuu 1800-luvun lopulla sekä tulevaisuudessa vuodessa 2097. Miltä maailmanlopun kynnyksellä eläneet ihmiset ovat näyttäneet viktoriaanisella aikakaudella kirjailijan mielikuvituksessa? Entä miltä itse Mary on näyttänyt? Nämä kysymykset ja aikakerrostumat määrittivät tutkielmaamme siitä, mitä se voisi olla.
Pukusuunnittelija Tellervo Syrjäkari
Esityksen näyttämökuvaa hallitsee kaksi teemaa - klassinen teatterimiljöö punaisine esirippuineen sekä purjelaiva - niin näyttämön metaforana kuin konkreettisena romantiikan ajan kulkuvälineenäkin. Draculan tapahtumat viktoriaanisen ajan kauhuromanttisine viitteineen nähdään näyttämöllä Lontoon Lyceum Theatressa 1890-luvulla. Erään teorian mukaan teattereiden näyttämötekniikan perusratkaisu, lavastevaihdoissa käytettävä nostoköysistö perustuu purjelaivojen köysitekniikkaan, ja niinpä on ajateltu - kenties romantisoidusti - että alun perin teattereissa kulissivaihdoista vastasivat köysiä tottuneesti operoivat merimiehet. Viimeinen ihminen taas on Mary Shelleyn kuvittelema apokalyptinen pakomatka kohti autiota rantaa 2090-luvulla. Meidän ajastamme katsottuna tapahtuvat sijoittuvat yhä kuvitteelliseen tulevaisuuteen, vaikka samaan aikaan tarinassa on vahvasti läsnä myös Shelleyn 1800-luvun alussa tuntema maailma.